VEDENETSIJÄ LÖYSI KODIN


Vedenetsijä löysi paikkansa Reposaaren kirkosta.

Ajopuista tekemäni veistos "Vedenetsijä" löysi muutaman mutkan kautta tiensä Reposaaren kirkkoon. Alun alkujaan veistos rakentui Hämeenkylän taidekirkon kutsutaidenäyttelyyn reformaation 500-vuotisjuhlaa kunnioittaakseen. Näyttelyn päätyttyä tutkin kotikaupunkini seurakuntien tiloja, ja veistos löysi parhaan vetovoimansa Reposaaren kirkosta. Veistos on ollut siellä reilun kuukauden, ja sen on luonnehdittu olevan veistos joka näyttäisi aina olleen kyseisessä kirkossa. On pohdittu ajopuiden alkuperää ja pohdittu sen muotoihin piilotettua symboliikkaa. Veistoksessa yhdistyy luonto, historia, nykytaide sekä ajattomuus. Kirkko ei vielä ostanut veistosta pysyväksi, vaan halusi jättää asian mietintään kesän ajaksi siten että syyskuun seurakuntaneuvoston kokouksessa otetaan asia uudestaan käsiteltäväksi, kun on nähty millaista vastaanottoa veistos on saanut. Sinäkin voit olla vaikuttamassa päätökseen veistoksen taidehankinnasta ja pysyvyydestä. Kertomalla mielipiteesi veistoksesta. Reposaaren kirkossa voit antaa mielipiteesi veistoksesta. Samalla osallistut kirjalahjan arvontaan. Voit laittaa myös ajatuksiasi veistoksesta minun sähköpostiosoitteeseeni mikael.korkee@gmail.com

Mitä tunteita/ajatuksia veistos sinussa herättää?

Miten koet veistoksen sopivan kirkon tilaan?

Näkisitkö veistoksen pysyvänä osana kirkon taidetta?

TEOKSEN ESITTELYTEKSTI TAITEILIJAN NÄKÖKULMASTA

Reposaaren kirkko VEDENETSIJÄ Kuvanveistäjä Mikael Korkee

TEOKSESTA

Teokseni ”Vedenetsijä” valmistui vuonna 2017 kunnioittaakseen reformaation 500-vuotisjuhlaa. Se valittiin useiden teosehdotusten joukosta Hämeenkylän taidekirkkoon elävöittämään kirkon aulaa. Siinä hetkessä tajusin teoksen potentiaalin kirkkotaiteena, ja käsityksen itsestäni kirkkotaiteen tekijänä. Veistos palautui näyttelyn päätyttyä takaisin kotikaupunkiinsa Poriin. Koin että teoksen tulisi jatkaa asemaansa kirkkotaiteena, ja mietin missä se voisi olla eduksi Herralle, kirkolle, seurakunnalle sekä itselleen. Tarkkailtuani Reposaaren kirkon tiloja, koin vahvan tunteen siitä, että teos toimisi tässä sakraalitilassa, ja osana Reposaaren merenrantakulttuuria.

Teos yhdistyy kirkon merihenkisyyteen, ja asettuu hyvin muiden teosten joukkoon. Veistoksen liikesuunta viettää kohti alttaria, korostaen sen merkitystä. Teos sulautuu Lennart Segerstrålen tekemien kattomaalausten henkeen vesi/meri aiheellaan. ”Jumalan liitto Nooan kanssa”, ”Jeesus asettaa myrskyn”, ”Jeesus pelastaa uppoavan Pietarin” ja ”Meri antaa ne kuolleet, jotka siinä ovat”.

Teos on tehty mereltä löytyneistä ajopuista. Sen muotokieli viestii individuaalista lähestymistäni kohti uskossa elämistä. Se sisältää minulle palan hiljaisuutta. Jotain sanatonta. Kun katson sitä, tunnen kuitenkin, että se on yhteydessä sanaan. Se on hengellisen elämäni ilmaisu. Ajopuut viittaavat uskon etsimiseen ja löytämiseen, kohdattuihin oivalluksiin, katoavaisuuteen ja välitilassa olemiseen. Yhdistyessään ne luovat kokonaisuuden joka on yhtenäinen, mutta alati muuttuva. Nämä puut kylpevät juoksevissa elävän veden virroissa.

KRISTUS ON ELÄVÄN VEDEN LÄHDE JOH. 7:38 ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat”

Veistoksen nimi ”Vedenetsijä” koostuu käsitteistä "vesi" ja "etsijä". Käsitettä "Vedenetsijä" ei löydy Raamatusta, mutta Kristus kyllä kehottaa ihmisiä etsimään elävää vettä. Vesi on vahvimmin esillä kasteen sakramentissa, ja vesi on yleisestikin elementti joka mahdollistaa elämän luomakunnassa. Jeesus itse on elävän veden lähde, kaiken luoja ja ylläpitäjä yhdessä Jumalan eli Isän ja Pyhän Hengen kanssa. JOH. 4 – ”Jeesus ja samarialainen nainen” – Jeesus ilmoittaa samarialaisnaiselle olevansa elävän veden lähde.

Vesi on minulle ihmisyyden nimissä erittäin merkittävä elementti. Se limittyy sinne, missä kohtaavat työ ja rakkaus. Harrastukseni sukelluskalastus on suurin tekijä, mikä on sytyttänyt intohimoni vedenläheiseen elämään. Teoksessa nähtävät ajopuut ovat poimintoja mielenmaisemastani. Teoksen materiaalit olen kerännyt Porin merialueilta. Useiden tuntien siivittämät hetket luontoa tarkkaillen, ovat omiaan tuomaan luonnonmateriaaleja käsiini mahdollistaakseen taiteeni synnyn. Taiteellisessa työskentelyssäni korostuu muinainen käsitys ihmisestä metsästäjä-keräilijänä. Merilevä ja ajopuut ovat taiteeni päämateriaaleja, joita poimin autenttisten luontokokemusten siivittämänä. Metsästäjän näkökulmasta katsottuna sukelluskalastamalla saaliiksi saatu kala löytää tiensä taiteeseeni parkittuna kalannahkana, ja siitä saatu ravinto ravitsee minut työhön.

ETSIJÄ

Teosmateriaalien etsiminen. Ravinnon etsiminen. Elävän veden lähteen etsiminen. Käsite "etsijä" on minulle merkittävä, koska koin veistosta tehdessäni, ja sitä tarkkaillessani vahvan kokemuksen Kristuksen etsimisestä ja löytämisestä. ”Etsijä/etsiminen” viittaa teoksessani ihmisen pyrkimykseen päästä lähelle Herraa. Etsiä Kristusta, ja kasvaa sitä kautta uskossa. Näen veistoksen myös rukouksena, pyyntönä Herralta, sekä tämän maallisen taivalluksen kuvana, joka pyrkii kohti Kristusta.

MATT. 7:7 Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.

TEOKSEN KAUTTA SYNTYNYT RUNO

Voimakas meri Sun syleilyys purteni kadotin Oli laineilla myrskypäillä oloni kovin turvaton Opin siellä mitä yksinolon autuus on Pysyin pinnalla, vaikka mielessäni vajosin Ajopuut meren luokseni salaa Ne käsissäni uskoin, purteni vielä palaa Tuli päivä josta aina haaveilin Siinä säilyy onni ikuisin


Viimeisimmät Postaukset/Recent Posts
Arkisto/Archive

© 2020 by MIKAEL KORKEE