© 2019 by MIKAEL KORKEE

December 25, 2017

November 10, 2017

November 5, 2017

Please reload

Viimeisimmät Postaukset/Recent Posts

Vedenetsijä on matkalla.

November 10, 2017

 

 

 

 

Vedenetsijä

 

Voimakas meri
Sun syleilyys purteni kadotin
Oli laineilla myrskypäillä oloni kovin turvaton
Opin siellä mitä yksinolon autuus on
Pysyin pinnalla, vaikka mielessäni vajosin
Ajopuut meren luokseni salaa
Ne käsissäni uskoin, purteni vielä palaa
Tuli päivä josta aina haaveilin
Siinä säilyy onni ikuisin

 

Teokseni ”Vedenetsijä” on tehty mereltä löytyneistä ajopuista. Muotokieli viestii individuaalista
lähestymistäni kohti uskossa elämistä. Se sisältää minulle palan hiljaisuutta. Jotain sanatonta. Kun katson
sitä, tunnen kuitenkin, että se on yhteydessä sanaan. Se on hengellisen elämäni ilmaisu. Ajopuut viittaavat
uskon etsimiseen ja löytämiseen, kohdattuihin oivalluksiin, katoavaisuuteen ja välitilassa olemiseen.
Yhdistyessään ne luovat kokonaisuuden joka on yhtenäinen, mutta alati muuttuva. Nämä puut kylpevät
juoksevissa elämän veden virroissa.

 

JOH. 7:38 ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elämän
veden virrat”

 

Tämä teos juhlistaa reformaation 500-vuotisjuhlaa.

Teokseni Vedenetsijä valittiin Vantaalle Hämeenkylän taidekirkon reformaation juhlavuoden kutsutaidenäyttelyyn. Teos ylevöittää kirkon aulaa vielä 18.11. asti, jonka jälkeen se jatkosijoitetaan kotikaupunkiinsa Poriin.

 

"Risti, enkeli, Kristus, rukoileva ihminen, meren ihmeelliset ajopuut"

 

Kuuntelin kiehtoutuneena teoksen herättämiä ajatuksia ja konnotaatioita. Oli erityisen kiehtovaa miten teos herätti ihmisiä kertomaan tarinoita, hetkiä elämästä. Mieltäni kiehtoi erityisesti erään rouvan kiintymys materiaaleihin. Hän kertoikin haltioituneena siitä, miten oli kerran löytänyt aivan ihmeellisen ajopuun, mikä oli vieläkin hänellä tallessa. Olin tästä erityisen mielissäni, koska koin että rouva oli tavoittanut sen tunteen, joka minulla oli teoksen osasia etsiessäni. Esteettinen viehättyminen johonkin luonnon muovaamaan.

 

Ihme. Ihmettely. Arvostus. Elämisen tunne.

 

Me molemmat omasimme sen saman keräilijäluonteen. Teos siis yhdisti meidät luontokokemuksissa, joka on hyvin perustavanlainen näkökanta siinä, mitä minä olen ja mitä teen taiteilijana. Olen tottunut näkemään teokseni tarinallisina kokonaisuuksina joihin iskostuu materiaalin kohtaamispiste muistossa. Taiteeni näkeekin potentiansa muistojen tallettajana.

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Please reload

Arkisto/Archive