Vedenetsijä on matkalla.

Vedenetsijä

Voimakas meri Sun syleilyys purteni kadotin Oli laineilla myrskypäillä oloni kovin turvaton Opin siellä mitä yksinolon autuus on Pysyin pinnalla, vaikka mielessäni vajosin Ajopuut meren luokseni salaa Ne käsissäni uskoin, purteni vielä palaa Tuli päivä josta aina haaveilin Siinä säilyy onni ikuisin

Teokseni ”Vedenetsijä” on tehty mereltä löytyneistä ajopuista. Muotokieli viestii individuaalista lähestymistäni kohti uskossa elämistä. Se sisältää minulle palan hiljaisuutta. Jotain sanatonta. Kun katson sitä, tunnen kuitenkin, että se on yhteydessä sanaan. Se on hengellisen elämäni ilmaisu. Ajopuut viittaavat uskon etsimiseen ja löytämiseen, kohdattuihin oivalluksiin, katoavaisuuteen ja välitilassa olemiseen. Yhdistyessään ne luovat kokonaisuuden joka on yhtenäinen, mutta alati muuttuva. Nämä puut kylpevät juoksevissa elämän veden virroissa.

JOH. 7:38 ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elämän veden virrat”

Tämä teos juhlistaa reformaation 500-vuotisjuhlaa.

Teokseni Vedenetsijä valittiin Vantaalle Hämeenkylän taidekirkon reformaation juhlavuoden kutsutaidenäyttelyyn. Teos ylevöittää kirkon aulaa vielä 18.11. asti, jonka jälkeen se jatkosijoitetaan kotikaupunkiinsa Poriin.

"Risti, enkeli, Kristus, rukoileva ihminen, meren ihmeelliset ajopuut"

Kuuntelin kiehtoutuneena teoksen herättämiä ajatuksia ja konnotaatioita. Oli erityisen kiehtovaa miten teos herätti ihmisiä kertomaan tarinoita, hetkiä elämästä. Mieltäni kiehtoi erityisesti erään rouvan kiintymys materiaaleihin. Hän kertoikin haltioituneena siitä, miten oli kerran löytänyt aivan ihmeellisen ajopuun, mikä oli vieläkin hänellä tallessa. Olin tästä erityisen mielissäni, koska koin että rouva oli tavoittanut sen tunteen, joka minulla oli teoksen osasia etsiessäni. Esteettinen viehättyminen johonkin luonnon muovaamaan.

Ihme. Ihmettely. Arvostus. Elämisen tunne.

Me molemmat omasimme sen saman keräilijäluonteen. Teos siis yhdisti meidät luontokokemuksissa, joka on hyvin perustavanlainen näkökanta siinä, mitä minä olen ja mitä teen taiteilijana. Olen tottunut näkemään teokseni tarinallisina kokonaisuuksina joihin iskostuu materiaalin kohtaamispiste muistossa. Taiteeni näkeekin potentiansa muistojen tallettajana.